Hosha on 16-vuotias nuori harkovalaisnainen, joka kirjoittaa nimimerkillä. Hän on syntynyt ja elänyt suurimman osan elämästään Harkovassa.
Siellä kuluivat hänen tavalliset arkipäivänsä, koulunkäynti ja lapsuus. Venäjän hyökkäyssodan alettua Hoshan perhe joutui muuttamaan väliaikaisesti pienemmälle paikkakunnalle.
Lähtöpäätöstä ei tehty heti, vaan vasta huhtikuussa 2022, jolloin Hosha oli vielä lapsi. Uudessa paikassa perhe asui noin kolme vuotta.
Tuo aika toi mukanaan paljon uusia kokemuksia ja opetti arvostamaan yksinkertaisia asioita sekä sopeutumaan jatkuviin muutoksiin.
Vaikka Harkovassa on edelleen vaarallista, Hosha kertoo, ettei hän enää pysty elämään ilman kodin tunnetta.
Siksi paluu tuntuu väistämättömältä – ja samalla siltä, että on aika kääntää yksi elämänvaihe päätökseen ja aloittaa seuraava.
Hosha kirjoittaa säännöllisen epäsäännöllisesti omasta elämästään sodan keskellä.
Ymmärrän, että joulu lähestyy, kun kaupat täyttyvät uudenvuoden ja joulun symboleista: joulutähdistä, joita kolindalaulajat pian kantavat mukanaan kulkiessaan talosta taloon, yhdistäen ihmisiä ja nostaen mielialaa; erilaisista kynttilöistä, jotka sytytetään pöydässä toivoen valoisampaa tulevaisuutta; sekä kutjan valmistusseteistä, joita mekin ostimme joulupöytää varten.
Mielenkiintoisinta on ollut huomata, miten eri puolilta maata tulevien ihmisten kanssa keskustellessa paljastuu yllättäviä eroja resepteissä. Joku tekee kutjan riisistä ja pähkinöistä, toinen vehnästä ja rusinoista. Joku lisää sokeroituja hedelmiä tai karkkeja, tekee siitä paksua tai keittomaisen juoksevaa. Tätä on kiehtovaa seurata ja poimia itselle pieniä ideoita talteen.
Mutta kaikkein eniten pidän siitä hetkestä, kun kaupunki alkaa pukeutua jouluun. Yhtenä päivänä kadulla seisoo vain yksi kuusi, ja seuraavana jo loistavat suuret, säihkyvät valoinstallaatiot ja kuusia on useampia. Minun mielestäni jokainen ihminen tuo jouluista tunnelmaa kaupunkiin myös omalla tavallaan: jonkun ikkunassa loistavat valot, toisaalla lapset ripustavat paperisia lumihiutaleita, jotka he ovat varmasti leikanneet huolellisesti päiväkodissa tai yhdessä vanhempiensa kanssa. Joidenkin talojen edessä koristellaan jopa pihalla kasvavia kuusia.
Itse juhlana perheet kokoontuvat usein yhteen. Toki sota on hajottanut ihmisiä eri puolille maailmaa, ja usein toisensa näkee vain puhelimen ruudun kautta, mutta sekään ei estä kunnollista jutustelua ja yhteistä iltaa.
Muistan hyvin, miten ennen sotaa jouluna ja uutena vuotena ihmiset kulkivat ulkona myöhään yöhön. Joku käveli joulutorilla, joka oli aina pääaukiolla valtavan kuusen vieressä. Jossain juoksi lapsi sokeriomena kädessä, ja itse kuljit rauhassa kojujen välissä, nauttien uskomattomista ruokien tuoksuista matkalla ulkojääradalle.
Nyt muistelen tätä hymy huulilla ja suurella kaipuulla kokea sen uudelleen. Ja silti, katsellessani ympärilleni, ymmärrän että näinä aikoina – sodasta huolimatta – kaupunkimme Harkova on yhä täynnä elämää ja jopa onnea. Meissä kaupunkilaisissa on erityinen piirre: tapahtuipa mitä tahansa, ihmiset löytävät silti keinon hymyillä.
Ennen ulkonaliikkumiskieltoa voi yhä kävellä puistoissa, joissa huvimajat loistavat valoissa, taustalla soi rauhallinen teemamusiikki, koristeita roikkuu kaikkialla ja lukemattomat valosarjat valaisevat paitsi katuja myös antavat pienen valonsäteen sydämiimme. Voi poiketa kahvilaan hakemaan kuumaa teetä tai kaakaota, tai käydä kauppakeskuksessa katsomassa lasten ohjelmaa, jotta hekin saisivat hetkeksi irrottautua kaikesta tästä hälinästä, ilmahälytyksistä ja jatkuvasta jännityksestä ja iloita lapsuudestaan.
Tietenkin pommitusten vuoksi liikkuminen on usein vaarallista. Siksi myös metroasemia koristellaan valoilla ja kuusilla, jotta tapahtumia ja lasten ohjelmia voidaan järjestää maan alla, mahdollisimman turvallisesti.
Silti tuntuu, että jossain aivan lähellä leijuu toivo – kuin pakkasilma, joka polttaa rintaa mutta jättää uskon siihen, että seuraava hengenveto on raikas ja että seuraava vuosi on kevyempi.
Minulle joulu on merkki siitä, että olemme yhä elossa. Että meillä on oma kulttuurimme, perinteemme ja perhejuhlamme – ja että meillä on oikeus juhlaan. Joulu auttaa irrottautumaan arjesta ja stressistä: ajattelet sitä, miten pian näet perheesi, heidän iloiset kasvonsa ja pitkät, lämpimät keskustelut, jotka jatkuvat myöhään yöhön asti.
Siksi haluan onnitella myös teitä.
Toivottaa ympärillenne valoisia ihmisiä, harmoniaa perheeseen ja paljon herkullista ruokaa pöytiin.
Olkoon joulu rauhan tuoja ja uusi vuosi uusien voimien ja hyvien uutisten alku.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.
Selitykset
Kolindalaulaja – perinteinen joululaulaja, joka kiertää joulun aikaan talosta taloon laulamassa kolindoja (joululauluja), toivottaa onnea ja vaurautta talon väelle.
Kutja – perinteinen ukrainalainen jouluherkku, makea viljapuuro (yleensä vehnästä tai riisistä), johon lisätään hunajaa, unikonsiemeniä, pähkinöitä, rusinoita tai sokeroituja hedelmiä.
Harkovan (Kharkiv) ulkonaliikkumiskielto:
klo 00.00–05.00
Tänä aikana liikkuminen ulkona ja julkisilla paikoilla on kielletty ilman viranomaisen lupaa. Kielto on ollut Harkovassa käytössä pitkään ja koskee koko kaupunkia; aikataulua voidaan muuttaa vain sotilashallinnon erillisellä päätöksellä.
